Myrskyvaroitus – Sammal tulee!

Funktiå pääsi haastattelemaan Sammalta Roadburnin festarin jälkimainingeissa Sammaleen hämyiselle treenikämpälle. Jos et tiedä millainen bändi Sammal on, niin kyseistä yhtyettä on tituleerattu Suomen progejättiläiseksi ja heidän tuontantonsa on saavuttanut arvostelumenestyksiä ulkomaita myöten. Tämä Turussa majaansa pitävä laulu- ja soitinyhtye on julkaisemassa toista pitkäsoittoaan 15.5 ja pääsimme myös tutustumaan uuteen tuotantoon Turun Klubilla järjestetyssä Sammaleen levynjulkkarikeikalla torstainan 7.5.

Sammal

Sammaleelta suostuivat haastatteluun, bändin kitaristi ja perustajajäsen Jura Salmi sekä urkusoundeista vastaava Juhani Laine.

Sammaleen alkutaival

Kysyttäessä Juralta miten bändi on oikein saanut alkunsa, kertoi hän alkusysäyksen bändin perustamiselle tapahtuneen 2000-luvun alkupuolella. Tällöin Jura ja toinen perustajajäsen sekä Sammaleen laulaja Janu Kiviniemi pärähtivät progeen ja moniin muihin 60-70-luvun taitteen bändeihin. Erityisesti tämän aikakauden bändien ensimmäiset levyt tekivät kaveruksiin syvän vaikutuksen. Progesta puhuttaessa ei voida ohittaa Camelia, jonka Jura mainitsi erikseen. Camelin musiikissa kiehtoi yksinkertaisuus ja samalla monimutkaisuus, jossa oli loppujen lopuksi aika vähän laulua, mutta kaikkea sopivassa suhteessa.

Juran mukaan Skandinaviassa oli paljon hyviä bändejä, joista hän ei ollut kuullutkaan aikaisemmin ennen sukellusta progen ja marginaalimusiikin kiehtovaan maailmaan. Monet näistä ovat kuitenkin vaikuttaneet Sammaleeseen kuten: Tasavallan Presidentti, Jukka Tolonen, Trettioåriga Kriget, Kebnekajse, November, Pekka Pohjola ja Matti Järvinen. Juran mukaan näistä Trettioåriga Kriget on periaatteessa ”the syy” Juralle miksi Sammal aikoinaan perustettiin.

Virallisesti Sammal on perustettu vuonna 2004 ja ensimmäisen keikkansa Sammal heitti vuonna 2007 Juran veljen häissä. Tuolloin mukana olivat basisti Lasse Ilano ja rumpali Tuomas Karivaara. Jura mainitsi näihin aikoihin huomanneensa, että bändin sisäinen kemia toimii hyvin ja kyseisten jannujen kanssa pystyisi soittamaan melkein mitä vain. Urkuri Juhani Laine liittyi bändiin mukaan muutaman vuoden etsinnän jälkeen. Hyviä keyppareiden soittajia ei ole helppo löytää ja monet kävivätkin kokeilemassa hommaa ennen kuin Sammal löysi Juhanin tai Juhani löysi Sammaleen.

Jura kertoi Sammaleen nimen vain ”pompsahtaneen” mieleensä jossain vaiheessa bändin alkutaivalta. Kuten Sammal on bändinä omalla tavallaan harvinainen, niin on myös Sammal sanana, koska se on yksi harvoista L-kirjaimeen päättyvistä suomalaisista sanoista. Sammal itsessään myös on jotenkin alkuperäinen, perisuomalainen ja kuten myös Sammaleen musiikki, joka pyrkii rehellisyyteen.

Vaikka Sammalta sanotaan progebändiksi, niin Juran ja Juhanin mukaan he eivät ole progebändi. Musiikkia soitetaan intensiivisesti progressiivisellä otteella, ja 70-lukulaisuus tulee pitkälti soundimaailmasta, mutta kuultavissa on myös 90-luvun alkua. Biisien rakenne eroaa “perusprogesta” ja toisin kun voisi luulla, Black Sabbathia ei Sammal tunnusta esikuvakseen.

Sammal levyt

Sammaleen ensimmäinen pitkäsoitto “Sammal”, julkaistiin 2013 Svart Recods:n alla ja se saavutti loistavia arvosteluja aina ulkomailla asti. Sitä voidaankin pitää jonkinmoisena saavutuksena bändiltä, joka laulaa suomeksi. Albumin kappaleet olivat pitkälti Juran ja Janun käsialaa vaikka kaikki bändin jäsenet olivat niitä soittamassa. Levy äänitettiin V.R. studiolla täysin analogisesti eli nauhalle, mikä onkin Sammaleen soundin ideologian yksi peruskulmakivistä – ei liikaa raitoja, soitetaan instrumentit livenä sisään, aito soundi ja tietenkin biisit pitää olla loistavia.

Ilmeisesti tämänlainen tinkimättömyys maksoi itsensä takaisin, koska bändin debyyttialbumi noteerattiin yleisössä ja sai hyvän vastaanoton. Myös allekirjoittaneen mielestä Sammaleen debyyttialbumi on loistava levy, jolle on hankala löytää kilpailijaa nykyisesta musiikkitarjonnasta. Toki tästä saa olla eri mieltä, mutta tämän jutun kirjoittajana minulla on tietenkin oikeus mielipiteeseen.

Sammal julkaisi myös Sammal EP:n No 2 vuonna 2014. Kysyttäessä miksi EP, eikä pitkäsoittoa? Jura kertoi vuoden 2013 keikkaputken saaneen bändin soiton toimimaan hyvin yhteen ja plakkarissa olevat vanhatkin biisit olisi ollut sääli olla äänittämättä, joten he päättivät tehdä uuden levyn. EP:llä on myös mukana biisejä ajalta ennen debyyttialbumia, mutta vasta kun kosketinsoittaja Juhani liittyi mukaan saatiin niihin mukaan hammondisoundia ja biisit kokivat ylösnousemuksen. Julkaisulta löytyy myös Juhanin käsialaa oleva Vankina varisten -kappale, jossa urkurin ote kuuluukin selvästi.

Uusin ja vielä julkaisematon Myrskyvaroitus-levy on täysin Sammaleen yhdessä tekemä levy. Kaikki levyn biisit ovat uusia ja ne nauhoitettiin 2014 loka-marras-jouluukuun aikana V.R. Studiolla. Kuten myös ensimmäinen levy, niin myös tämä levy on täysin analogisesti äänitetty. Alkuvuoden 2015 aikana levyn masteroi brittiläinen Jaime Gomez Arellano, jonka käsistä on lähtenyt esimerkisi Paradise Lostin, Electric Wizardin, Turisasin tai Cathedralin levjä. Juran mukaan Myrskyvaroituslevyltä löytyvät rumpusoundit ovatkin harvinaisuus suomalaisella levyllä. Levyn jokainen biisi on miksattu ja masteroitu erikseen, joten jo tällainen ääniteknillinen yksityiskohta saa biisit eroamaan toisistaan. Vaikka levyn masteroijana olikin kivenkova, tunnettu ammattilainen, eivät kaikki Jaimen ehdotukset osuneet kerralla kymppiin, vaan biisejä käytiin läpi muutamaan otteeseen ennen kuin ne läpäisivät Sammaleen tiukat kriteerit.

Funktiå saikin kuulla ennakkoon muutaman biisin tulevalta levyltä ja sanottakoon, että vaikka uusi levy olikin jo ennakkotilauksessa, odotan kyllä sen levylautaselle saamista entistä innokkaampana, sillä sen verran hyvää materiaalia Sammal oli saanut aikaiseksi.

Levyjen kansitaide

Sammal on henkeen ja vereen vinyylin puolestapuhuja ja siihen sopii myös erittäin hyvin hieno kansitaide. Ensimmäisestä levystä lähtien Sammal on itse osallistunut levyjen kansitaiteeteeseen.

Myrskyvaroitus

Myrskyvaroitus LP

Ensimmäisen levyn kannet ovat Janun ja Kipikuteen Marjo Kiviniemen käsialaa. Myös uusimmalla levyllä on bändin omaa kädenjälkeä. Lasse Ilano, toiselta ammatiltaan tatuointitaiteilija, on kuvittanut mielettömän hienon sisäkannen ja levyn päälikansi on taas Janun käsialaa.

Sisäkannen on taiteillut Sammalleen Lasse Ilano.

Sisäkannen on taiteillut Sammalleen Lasse Ilano.

Tuntuu, että Sammaleella on selkeä kuva siitä, mitä he haluavat tarjota yleisölleen oli kyseessä sitten musiikki, soundit, äänitystekniikka tai levyn kansitaide – Sammaleella on koko paketti hyvin kasassa ja tietää selkeästi mitä haluaa. On myös hienoa nähdä, että kansitaiteeseen halutaan panostaa, koska nykyään näkee myös paljon huonoja levynkansia.

Sammal-soundi

Sammal selkeästi tietää mitä se haluaa soundiltaan ja biiseiltään. Biisien suhteen ollaan tinkimättömiä ja huonolta tai tylsältä kuulostavat aihiot heitetään roskiin eikä niistä yritetä väkisin saada biisejä aikaiseksi.

Sammaleen jäsenistö jakautuu henkilökohtaisten musiikkitottumusten suhteen digitaaliseen ja analogiseen koulukuntaan, kuitenkin niin, että vinyyli ja analogisuus ovat vahvana preferenssinä. Mitä tulee musiikin tekemiseen, niin vinyyli ja siitä aukeava äänimaailma on pitkälti innoittajana tavoiteltavaan soundiin.

Juran ja Juhanin kanssa keskusteltaessa nykymusiikin tilasta ja tavasta tehdä levyjä he totesivatkin, että liian monen raidan käyttäminen biisissä ei vain kuulosta hyvältä vinyylillä. Sammal pyrkiikin yksinkertaisuuteen soundipuolella eikä yritä turhaan lisätä raitoja, vaan hakee esimerkiksi äänitystilanteessa erilaisia mikitysvaihtoehtoja tuomaan omaa soundia.

Keskustellessamme musiikin tuottamisesta Juralla oli selkeä mielipide mitä tuottaminen tarkoittaa – sen sijaan, että ajatellaan useamman raidan käyttämisen luovan tuotetumman kuuloista tai parempaa musiikkia, pitäisi tuottamisen vähentää raitojen tarvetta. Tottahan tämä on koska, eihän livenäkään bändeillä ole 50 kitaraa tai ylipäätänsä mitään instrumenttia 50 kpl, mutta studiossa saadaan aikaiseksi raitayliannostus.

Soitettaessaan musiikkia Sammalen jäsenet eivät pyri ohjaamaan tai kontrolloimaan toisiaan. Kaikilla pitää olla vapaus soittaa miten haluaa, jolloin musiikin tekeminen pysyy hauskana ja syntyy myös hyviä kappaleita. Sammaleella on bändin sisäinen demokratia ja kaikkien jäsenten osaamista kunnoitetaan, mutta jokaiselta odotetaan panostusta eikä vapaamatkustajia sallita. Sammaleen riitteihin kuuluu erilaisten Sammal duo’ojen tai triojen muodostaminen ja jammailu, jolloin näiden kokoonpanojen sessioista syntyy silloin tällöin helmiä, jotka saattavat päätyä aina biiseiksi asti.

Tämän jutun ensimmäisen osion voikin hyvin päättää Juran lentävään lausahdukseen: ”Maailmassa joutuu tinkimään periaatteistaan ja miellyttämään ihmisiä, mutta musiikkiin se ei saa vaikuttaa. Musiikki on pyhää.”

Levynjulkaisukeikka

Torstaina 7.5.2015 Sammal järjesti levynjulkaisukeikkansa Turun Klubilla ja menimme tietenkin kuuntelemaan innolla uutta ja vanhaa Sammaleen tuotantoa.

Vaikka olenkin pitänyt Sammaleesta jo ensimmäisestä levystä lähtien, en ole kuitenkaan ennen nähnyt poppoota livenä. Kuten jo tämän jutun haastattelusta käy ilmi, Sammal pyrkii studiossa soittamaan biisit nauhalle livenä ja se kuuluu myös keikalla – Sammal kuulostaa (ja näyttää) erittäin hyvältä. Biisit toimivat myös livena, koska levyltä on jätetty kaikenlainen studiokikkailu pois, joten yleisö ei vain voi pettyä livevetoon.

Parhaimmillaan tämä partaprogebändi (jeps, tituleeraan Sammalta nyt progeksi) sai allekirjoittaneen sukeltamaan ajassa taaksepäin, aina 70-luvulle saakka juurikin Sammaleen soundien takia. Sammaleessa urut ovat isossa osassa ja monien muiden bändien lavajärjestelyistä poiketenkin Juhani hakkasi keyppareita aivan lavan etuosassa, välillä jopa positiivisen mielenvikaisen oloisesti. Pitkien instrumentaaliosien aikana  Janu komppasi mukana perkussionistin ominaisuudessa. Täytyy vielä mainita erikseen, että Janu vetää laulut livena aivan loistavasti. Jura piti huolta kitarapuolesta ja osoitti mahtavuutensa myös livekitaristina, joka osaa myös vetää humoristisia välispiikkejä biisien väliin. Lasse jyrisi bassonvarressa ja Tuomas istui rumpujen takana ja piti homman kasassa. Sammaleen kohdalla kaikki osaset ovat loksahtaneet kohdilleen.

Illan keikka koostui sekä uusista ja vanhoista biiseistä. Yleisö osasi vanhat kappaleet suvereenisti ulkoa ja fiilistelivätkin niitä mukana laulaen. Uudeltakin levyltä oli julkaistu muutama kakkosalbumin kappale jo jokin aika sitten Soundcloudissa, ja etenkin Aika alkamassa -kappale oli myös suurimmalle osalle entuudestaan tuttu kipale.

Olen harvoin ollut Turun Klubilla keikalla, jolloin siellä olisi hyvä soundi, mutta tässäkin Sammal oli onnistunut hyvin. Jos soundia vertaan illan aloitaneeseen Harvest Bell:iin, niin soundien puolesta Harvestin keikka jäi hieman puuromaiseksi mössöksi. Liekö syynä huono soundcheck tai allekirjoittaneen ajatus siitä, mikä on hyvä soundi.

Voin ilomielin suositella Sammalta livebändinä kaikille, jotka pitävät 70-luvun soundimaailmasta, hyvin tehdyistä biiseistä, mureasta PA-kaapin läpi vedetystä kitarasoundista, urkuriffeista ja progehenkisistä instrumentaalivedoista. Pitäkää kiinni Sammal on antanut Myrskyvaroituksen!

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on LinkedInPin on Pinterest