3D- vai still-kuva

Olen aina välillä törmännyt väitteeseen, että still-kuvaus on kuollut ala, ei  ehkä nyt, mutta tulevaisuudessa. En olen aivan samaa mieltä tämän lausauhduksen sanojan kanssa, mutta sanotaan, että tiettyjen tuotekategorioiden markkinoinnissa 3D-mallien käyttö on pitkälti syrjäyttänyt perinteisen still-kuvan.

Stilll-kuvaus ei varmaankaan tule kuolemaan koskaan, koska sitä tarvitaan edelleenkin ihmisten, vaatteiden sekä muiden perinteisten tuotteiden mainostamisessa. Perinteisessä kuvaamisessa saavutetaan myös tunnelmia, joita hankala toteuttaa 3D-malleissa. Tottahan toki, 3D-malleilla pystytään tekemään melkein mitä vain nykyään. Toisaalta se, mikä on mahdollista ei aina ole kannattavaa, eli jossain kohdassa pitää miettiä mikä on ROI (Return of Investment) still-kuvalle tai 3D-mallinnukselle.

Miksi 3D-malleja käytetään?

Valokuva on varsin staattinen sen jälkeen kun se on otettu.  Jälkikäsittelyssä sitä yleensä rajataan, tuotteesta poistetaan virheet, väriasetuksia muutetaan, varjoista nostetaan yksityiskohtia enemmän esiin ja muita peruskuvankäsittelyn niksejä. Kuvaa voi tietenkin muokata juuri niin paljon kuin haluaa, mutta johonkin kohtaan on järkevä vetää raja.

3D-mallin selkeä etu on se, että samasta mallista pystytään tuottamaan rajaton määrä erilaisia kuvia. Kerran luotu 3D-malli on mahdollista sijoittaa eri ympäristöihin, valaistusta on helppo muokata, tuotteen sommittelua voi säätää niin paljon kuin haluaa ja 3D-mallilla tuotteesta saadaan myös virheetön.

Otetaan esimerkiksi Googlen Chromecast, josta kirjoitin edellisen juttuni. Otin siitä muutaman kuvan blogikirjoitusta varten ja vaikka kyseessä oli aivan uusi tuote, se ei kuitenkaan ollut virheetön. Alla olevasta kuvasta näkee hyvin esimerkiksi liittimen pinnoitteen laadunvaihtelut ja muoviosan pinnassa on epätasaisuuksia. Itseasiassa poistin jo tuostakin kuvasta isompia jälkiä reunasta, jossa näkyy sinertävä heijastus.

En väitä, että tuotekuvien pitäisi olla virheettömiä, mutta tällaisten halpojen massatuotteiden laatu ei välttämättä ole tarpeeksi hyvä lähikuviin, etenkään sellaisiin, joita käytetään tuotteen markkinoinnissa. Chromecast on myös tuote, jota ei jätetä näkyville, se siis kiinnitetään TV:n taakse, joten ei ole mitään järkeä edes panostaa laadukkaisiin materiaalivalintoihin, mitä tulee sen ulkonäköön.

Chromecastin 3D-mallintaminen

Tein omaksi huvikseni Chromecastista 3D-mallin Blenderillä. Sanon heti, että se ei ole täydellinen, mitä tulee tekstuuriin ja käytin sen mallintamiseen ruhtinaalliset 1.5 tuntia. Tekstuurien kanssa leikkimiseen meni vielä muutama tunti lisää ja varmaan pienellä lisäkokeilulla olisi päässyt tekstuurien suhteen aika lähelle oikeaa tuotetta. Ajatuksenani oli kuitenkin se, että pystyin luomaan muodoiltaan täysin alkuperäistä oikeaa tuotetta vastaavan mallin ja siitä tuottamaan mainoskuvatyyppistä materiaalia. No, ei se mallikaan täydellinen ole – jätin tiettyjä yksityiskohtia tekemättä tarkoituksella, mutta ymmärtänette ajatuksen 😉

Chromecast 3D-model

3D mallissa on kolme valoa: perustaustavalo, joka tulee määrittelemästäni HDR-kuvasta, oikealla puolella on sinertävä valo ja ylhäällä punertavaa valoa emittoiva efektivalo. Tausta on yhdistelmä mustaa mattaa ja sinertävää kiiltävää pintaa.

Jos verrataan Chromecastin oikeaa kuvaa ja 3D-mallista tehtyä kuvaa, 3D-malli on selkeästi kliinisempi, eikä se edes näytä aidolta. Syynä tähän on rakeisuuden ja pinnan pienten bump-muotojen puuttuminen tekstuurista. Vaikka 3D-mallina se onkin puutteellinen, kertoo se kuitenkin katsojalle itse tuotteen muodon ja ulkonäön ts. siitä saa kuvan siitä, millainen oikea tuote on.

Vain muutamalla klikkauksella, sain muutettua edellisen 3D-mallin aivan toisenlaiseksi. Objektin asennon lisäksi myös tausta ja valaistus muuttuivat. Kuva on ehkä vielä aikaisempaakin kuvaa kliinisempi, mutta uuden kuvan tuottamiseen meni vain muutama minuutti ja siitäkin ajasta suurin osa kului kuvan renderöintiin.

Sama kuin edellinen 3D-malli, mutta muutin Chromecast-objektin asentoa, taustan kokonaan mustaksi, oikealla oleva valo tuottaa kellertävää valoa ja ylhäällä oleva efektivalo on nyt säädetty neutraalimman väriseksi.

Vastaavien kuvien kuvaaminen still-kameralla edellyttäisi taustan vaihtoa, yhden valaisimen värin vaihtamista ”geeleillä” ja itse tuotteen asettamisen uuteen asentoon. Myös kameran säädöt pitäisi tarkistaa aina kun valaistus muuttuu. Koska kyseessä olisi oikea tuote, pitäisi vielä todennäköisesti jälkikäsittelyssä poistaa sen virheitä. Uuden kuvan aikaansaaminen Blenderillä kesti muutaman minuutin. Tämä on mielestäni selkeä peruste sille, miksi tietyissä tapauksissa 3D-mallien käyttäminen on ehdottomasti järkevämpää kuin still-kuvien ottaminen.

Objektien monistaminen

3D-mallintamisen etuna voidaan siis selkeästi pitää sitä tosiasiaa, että tuotteesta saa helposti useampia kuvia aikaiseksi lyhyessä ajassa. Myös toinen mielestäni merkittävä etu on 3D-objektien monistaminen ja muokkaaminen. Esimerkkinä seuraava kuva Dr. Pepper -tölkistä, jonka mallinsin jokin aika sitten.

Dr Pepper

”Lainasin” Dr. Pepper -tekstuuria jostain internetin syövereistä, joten kaikki crediitti sen tekijälle.

Suunnittelin aluksi yhden tölkin, josta muutamalla näppäinyhdistelmällä monistin useampia objekteja.  Pienellä sommittelulla saa kuvaan mukavasti lisää sisältöä. Tein myös yhdestä tölkistä hieman rutistetun, jotta kuva ei olisi liiaan staattinen. Lopputuloksesta voi olla montaa mieltä, mutta halusin  osoittaa, että kerran mallinnettua objektia voi myös uudelleenkäyttää helposti.

Valokuvasessiossa pitäisi olla mukana N-kappaletta tuotetta kuvauksissa, jotta erilaisia skenaarioita voisi kokeilla. Btw, alunperin kuvassa oli 5 kpl tölkkejä, mutta päätin käyttää niistä vain kolmea. Eli 3D-mallia käyttämällä on erittäin helppoa myös kokeilla erilaisia sommitteluja.

Toinen esimerkki on jutun alussa oleva kuva muttereista ja pulteista. Jos teitä kiinnostaa, miten pultit ja mutterit ovat mallinnettu Blenderillä, niin kuva perustuu Oliver Villarin tutoriaaleihin I & II.

Onko se 3D-malli sitten parempi kuin valokuva?

Molemmissa toteutustavoissa on puolensa, ja mielestäni juuri edellä mainitun tyyppisissä tuotekuvissa 3D-mallien käyttämisessä on selkeästi etunsa. Jos kyseessä on 3D-mallinnettu tuote, niin sen huomaa usein tuotekuvista. Niistä puuttuvat todellisten tuotteiden ominaispiirteet kuten, pintojen epätasaisuudet tai naarmut. 3D-mallit ovat pääasiassa ”liian siistejä”, mutta kun kyse on vaikkapa kännykästä tai muusta teknologia-tuotteessa, mielestäni se on ihan ok tapa esitellä tuotetta. Hyvä 3D-mallintaja osaa myös lisätä realistisuutta tekstuureihin, mutta jostain syystä aika usein näkee tuotekuvia, jotka ovat ”sinne päin”.  Ehkä kyseessä on myös budjetin asettamat rajat tai se, että saavutettu laatu on riittävän hyvä.

Vaatteita, viinejä, astioita, ruokaa tai muita perinteisempiä tuotteita kuvatessa, en lähtisi missään nimessä tekemään 3D-malleja tuotekuvien pohjaksi. Oma näkemykseni on se, että joissain asioissa perinteinen valokuva vain toimii paremmin, vaikka se olisikin vahvasti jälkikäsitelty.  Esimerkkinä mainittakoon meikkimainokset, joissa kuvat ovat jälkikäsitelty todella epärealistisen virheettömiksi, mutta silti niitä käytetään mainoksissa…. ja hyvin tuntuu toimivan.

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on LinkedInPin on Pinterest