Löytöjä 60-luvulta

Toisen roska on joskus toiselle aarre. En puhu nyt ehkä aarteesta, mutta ekologisuudesta sekä kierrätyksestä. Vaimoni onnistuu tekemään hienoja löytöjä kirppareilta, kun taas minä en oikeastaan ikinä löydä niistä mitään. Pitäisi varmaan käydä hieman useammin kiertelemässä eri kauppapaikkoja, jotta niistä oikeasti löytäisi jotain. Joskus löytöjä ei sellaisenaan tule otettua käyttöön, mutta pienellä tuunauksella saa ihmeitä aikaan. Seuraavassa muutama 60-luvun löydös, jotka ovat meillä aktiivisessa käytössä.

Dorthe Bruun Rasmussenin purnukka

hinta: 1€

Kirpparit on täynnä purnukoita, kippoja, keppoja ja muuta sälää. Joskus sieltä voi löytää kivoja helmiä. Kuvassa Dorthe Bruun Rasmussenin suunnittelemia ja Laurids Lonborg A/S:n valmistamia peltipurnukka, ilmeisesti 1960-luvulta. Googlen mukaan vastaavia purkkejä myydään muutamilla kympeillä, joten tämän 1€ hintainen löytö oli jo sellaisenaa aika hyvä sijoitus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen lisäksi, että purkin saa halutessaan myytyä pienellä voitolla, niin se on varsin mukavan näköinen ja toimittaa meillä vitamiinipurkkien ”piilon” virkaa. Purnukan käyttöarvo kyllä voittaa sen myyntihinnan, joten en kyllä lähtisi sitä myymään.

Yritin etsiä hieman tietoa purkin valmistaneesta Laurids Lonborg A/S -yrityksestä, mutta aika vähän sitä tuntuu löytyvän. Jos jollakulla tämän jutun lukijasta olisi enemmän tietoa yrityksestä, niin laittakaan ihmeessä kommenttia tai linkkiä.

Pöytä 60-luvulta

Hinta: 10€ + 30€ tarvikkeet

Kotonamme on jonkin verran huonekaluja 50-60 luvulta ja kirpputorilta sattui löytymään kuvan kahvipöytä 10 eurolla. Pöytä sellaisenaan oli hieman liian korkea ja myös väriltään liian vaalea, joten päätin tuunata sen uusiksi. Vanha pinta pois ja uutta pintaa tilalle ts. hioin vanhan lakan pois ja pinta sai uuden puuöljykäsittelyn sekä mehiläisvahaa pintaa suojaamaan. Tälla tavoin sain puun tekstuurin kivasti esiin ja myös valitsemanin puuöljy tummensi pöytää mukavasti. Pöydän jalkoja lyhensin reilut 10cm, joten nyt se sopii paremmin sohvapöydäksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yritin myös kunnostaa pöydän kunnioittaen sen alkuperäisiä osia. Esimerkiksi alemman pöytätason kiinnityksessä käytettyistä osista poistin vain suurimmat ruosteet ja pyrin käyttämään samoja vanhoja ruuveja. Osa ruuveista oli kuitenkin niin huonossa kunnossa, että ne piti korvata uusilla.

Jätin myös alkuperäisen tehtaan tarkistustarran pöytälevyn pohjaan. Harmi vain, että jossain matkan varrella siitä oli revennyt osa pois ja se jääkin mysteeriksi missä tehtaassa pöytä on alunperin valmistettu. En usko, että pöytä on edes harvinainen, koska tarran mukaan sen numero on 3306, eli niitä on aikoinaan valmistettu aika paljon. Toki numero voi tarkoittaa muutakin, mutta jos jollakin teistä lukojoista on jotain tietoa tästä, niin kertokaa ihmeessä. Taas pienen googlaamisen jälkeen löysin Lisbet E:n blogi-jutun samanlaisesta pöydästä, jonka perusteella se ei olisi mitenkään harvinainen pöytä, eli todennäköisesti jonkin 60-luvun Maskun kalustetalon tai vastaavan valmistama.

Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Todennäköisesti joudun uusimaan pintakäsittelyn jossain vaiheessa, kun siihen tulee liikaa elämisen merkkejä. Koska kyseessä on kuitenkin massiivikoivusta valmistettu tuote, niin pintakäsittely on helppo uusia. Pöydän hinnaksi tuli yhteensä n. 40€ laskematta mukaan työtunteja.

Vastaavan uuden pöydän hinnaksi tulisi useampi satanen. Nyt kuitenkin kunnostamalla vanhaa sain loistavan pöydän ja sen lisäksi siihen liittyy tarina, historiaa. Myös se, että on nähnyt vaivaa jonkin asian eteen ja on pystynyt toimimaan ekologisesti saa hyvälle mielelle. Varsinkin, kun itse pitää lopputuloksesta.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on LinkedInPin on Pinterest