Saariston Rengastietä kiertämässä

Saariston rengastie on Turun saaristossa kiertävä tie, joka koostuu useammasta saaresta sekä lossiyhteyksistä. Moni matkailija kiertää sen pyörällä, mutta se tarjoaa myös autoilijalle mukavan kierroksen Turunmaan saaristossa. Olen jo useamman vuoden ajan suunnitellut tekeväni saaristokierroksen, mutta vihdoinkin sain aikaiseksi lähdettyä katsomaan palaa Suomen kauneinta merimaisemaa.

Useimmiten rengastie kierretään myötäpäivään, jolloin reitti alkaa Paraisilta ja päättyy Kustaviin, mutta meidän kierroksemme alkoikin Kustavista, joka osoittautuikin hyväksi valinnaksi. Olimme myös valinneet kaksi majoituspaikkaa ja varanneet ne ennakkoon. Pakkasimme auton ja lähdimme matkaan Liedon asemalta kohti Kustavia.

Kustavi

Matka Kustaviin kesti noin tunnin verran, jossa pysähdyimme ensimmäisen kerran Kustavin Savipajalle. Nimestä poiketen kyseessä ei ole pelkästään keramiikkaan erikoistunut paikka, vaan se on enemmänkin käsityöläiskeskittymä, josta löytyy sepän paja, muutama erilaisiin sisustustavaroihin ja vaatteisiin erikoistunut myymälä, savipaja ja kahvila. Pihapiiristä löytyy myös vuohia ja kaneja sekä perheen pienimmille, pieni autorata. Paikan varsinainen vetonaula on kuitenkin kahvilan kuuluisat munkit, jotka olivatkin erittäin maistuvia. Valitettavasti vain kahvi oli suorastaan säälittävän huonoa, eli haaleaa ja pitkään pannussa seissyttä.

Käsitöistä vastaa NUNO osuuskunta, joka on vuonna 2014 perustettu nuorten käsityöläisten yhteenliittymä. Nunon tekijät tuottavat laadukasta käsityötä perinteitä kunnioittaen, yhdistäen uutta ja vanhaa tekniikkaa tekemisen riemuun. Kannattaakin tutustua NUNOn tuotteisiin heidän nettisivuiltaan www.nunokauppa.com.

Kustavin Savipajalla on pitkä 40-vuotinen historia, josta löytyi myös pienimuotoinen näyttely paikan päällä ja ilmeisesti kyseessä onkin yksi Suomessa pisimpään yhtäjaksoisesti jatkunut käsityökeskittymä.

Savipajalta matka jatkui Heponiemeen, mutta poikkesimme Peterzénsin sataman vielä ennen lossille siirtymistä. Peterzésin satamasta löytyy hauskoja olkikattoisia mökkejä, ravintola sekä myymälä. Ilmeisesti paikka on monen veneilijän suosiossa ja siellä on tarjolla myös live-musiikkia ja muutakin ohjelmaa, joten kannattaa tutustua heidän webbisivujensa ohjelma-osioon.

 

Heponiemeen saavuttuamme alkoi matkamme ensimmäinen lossiyhteys Jumon saarelle.

Jumo ja Iniö

Lauttamatka Kustavista Jumoon kesti arviolta noin 30-40 minuuttia, mutta lossilla on kahvio, joten aivan koko matkaa ei tarvitse istua autossa odottamassa perille pääsyä. Päätimme, että käymme katsomassa hieman Iniön saarta ennen Jumossa sijaitsevaan majapaikkaan saapumista. Mainittakoon, että Iniöön pitää mennä Jumosta toisella lossilla, mutta se on vain muutaman minuutin mittainen vesistöralli.

Olimme kuulleet Iniössä sijaitsevasta, ainoastaan kesällä toimivasta Thai-ravintolasta, joten päätimme syödä lounaaksi Thaikkua.

Thaikkumesta Bruddalsviken löytyi Björklund båtslipenin vierasvenesatamasta, johon löytyy päätieltä hyvä opaste. Thai-ruoka oli mukavaa vaihtelua perusturistisapuskaan ja kyytipojaksi otin Stallhagenin olutta kun kerran olimme saaristossa. Odotukset Thaikun suhteen eivät olleet kovinkaan korkealla ja olen kyllä syönyt parempaakin, mutta siitä sai kuitenkin reilun lounaan hieman erilaisessa ympäristössä. Ehkä toisen annoksen valitseminen olisi ollut parempi vaihtoehto ja itse olisin kaivannut vähän enemmän tulisuutta ja makuja annokseen.

Lounaan jälkeen päätimme hieman jaloitella maastossa. Iniöntiellä Bruddalsvikenin risteystä vastapäätä alkaa merkattu luontopolku lintutornille. Matkaa tornille on noin 1.5 km, mutta maasto oli varsin helppokulkuista. Matkan varrelta löytyy monelaisia tietopläjäyksiä paikallisesta kasvistosta sekä eläimistä.

Noin puolivälissä matkaa huomasimme taivaalla kaartelevan ison linnun ja näimmekin ensi kertaa merikotkan livenä. Katselimme kotkan helpon näköistä lentoa n. 15 minuutin ajan ja jatkoimme matkaa tornille päin, sillä kahvihammasta alkoi jo kolottaa.

Tornille päästyämme laitoimme mutterikannun trangian päälle ja keitimme loistavat kahvit keskellä kauneinta saaristoa. Trangiaa piti kuitenkin siirtää hieman tuulelta suojaan, sillä tuuli sattui puhaltamaan kohtalaisen kovaa juuri sillä hetkellä. Maisemia olikin mukava ihailla kahvia juodessamme. Kaffettelun jälkeen lähdimme takaisin päin ja kohti seuraavan yön majapaikkaamme.

Bergshagen Bed & Breakfast

Olimme varanneet Bed & Breakfast majoituksen Bergshagenista, joka on ekologiseen matkailuun erikoistunut yritys ja on saanut siitä myös tunnustusta. Majoituksemme oli aitassa, jossa oli oma kuiva-WC ja suihku, tosin saniteettitiloihin piti kulkea ulkokautta. Hintaa kyseille combolle tuli 45€/Hlö. Pihapiiri oli idyllinen ja vehreä puutarha, ja aamupalapaikkana toimi 200 vuotta vanha päärakennus. Päärakennus oli pyritty säilyttämään perinteitä kunnioittaen ja en ole varmaan ennen syönyt aamupalaa Bergshagenia perinteikkäämmässä paikassa.

Jos Bed & Breakfast -tyylinen majoitus kelpaa yöpymisvaihtoehdoksi, voimme suositella Bergshagenia lämpimästi. Paikan vetäjinä toimi erittäin mukava pariskunta, majoitustilat olivat siistit, miljööstä puhumattakaan ja aamupala piti sisällään kaurapuuroa, jugurttia ja mysliä, tuoretta leipää, juustoa leikkelettä, tomaattia, kurkkua, kahvia, teetä ja mehua.

Bergshagen sijaitsee n. 500 metrin päässä Jumon kylän rannasta, jossa on tietenkin venepaikkoja, vanhoja venevajoja sekä laituri josta voi pulahtaa uimaankin, jos sille päälle sattuu. Vietimmekin varsin hienon illan rannan kalliolla picnicillä.

Aamupalan jälkeen lähdimme kohti Houstkäriä. Lossimatka Houtskäriin on saariston rengastien ainoa maksullinen matka ja henkilöautolta se maksoi 35€.

Hyppeis ja Houtskär

Lossi saapuu Moussalan-saaren rantaan, josta ajoimme saaren läpi lossille Björkön saareen ja seuraava lossimatka oli Björköstä Houtskäriin. Moussalan ja Björkön saarien läpi ajamiseen kuluu käytännössä minuutteja, joten ei voida puhua kovinkaan pitkistä maantie-etapeista.

Houtskäriin saavuimme sateisessa kelissä ja ajoimme suoran Näsbyhyn. Näsbyssä on pieni keskusta toreineen sekä vierasvenesatama. Olimme ennakkoon yrittäneet suunnitella sopivat lounaspaikat ja Näsbyn vierasvenesataman ravintolan hampurilaisia olikin kehuttu, joten suuntasimme nälkäiset vatsamme kohti satamaa. Edellisen päivän Thai-lounaaseen verrattuna, hampurilaiset olivat erittäin hyviä, joten voimmekin suositella Grill Skagenia hampurilaismestana.

Hyppeis  ja Värdshus-hotelli

Seuraavaksi majapaikaksi olimme varanneet Hyppeisistä Värdshus-hotellista huoneen. Se osoittautuikin hyväksi valinnaksi, sillä olimme saaneet koko päivän vettä niskaamme ja ulkona oleskelu ei houkutellut kovinkaan paljon.

Hotelli on rakennettu vanhaan kansakouluun ja siinä on 7 huonetta ja huoneen hinta on 105€/yö. Hotellista löytyy ravintola, rantasauna ja oma laituri, johon on helppo tulla myös veneellä. Matkaa Hyppeisin kylältä hotellille on n. 500 metriä, joten kylän rannastakin on lyhyt matka hotellille.

Huoneet olivat siistejä, valoisia ja perinteitä kunnioittaen kunnostettuja. Olimme myös varanneet illallisen hotellin ravintolasta, jonka ruokaa oli kehuttu eri forumeilla eikä se tuottanutkaan pettymystä. Alkuruuaksi söin lohikeittoa uusilla perunoilla ja pääruuaksi paistettua siikaa. Palvelu toimi hyvin ja ravintolan tunnelma oli hyvä. Oli myös hauska huomata, että ravintolaan tultiin syömään vaikka asiakkaat eivät yöpyneet hotellissa. Se omalta osaltaa kertoo siitä, että ravintolaan kannattaa poiketa vaikka veneelläkin.

Illallisen jälkeen kävimme pyörähtämässä Hyppeisin kylällä ja sadekin taukosi sopivasti. Kylä on varsin pieni ja sen satamassa ovat kuuluisat Hyppeisin venevajat, jotka kannattaakin käydä katsomassa. Kylä on pieni ja idyllinen ja siellä on sekä hylättyjä vanhoja torppia ja tietenkin muutama paikallinen ympärivuotisesti (ehkä) asutettu talo.

Hyvin nukutun yön ja hotelliaamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Korppoota. Matkan varrella kannattaa pysähtyä Borgbergin näköalatornille, josta saattaa nähdä jopa Ahvenanmaalle saakka. Päätien varrella on Isaksson’sin suoramyyntipiste, joka on käytännössä ilman henkilökuntaa toimiva myynpiste, josta voit ostaa hedelmiä ja vihanneksia tai vaihtaa kirjoja. Ideana on siis se, että punnitset itse ostoksesi ja maksat ne paikalla olevaan lippaaseen. Tällainenhan ei voi toimia kuin saaristossa tai maaseudulla, mutta idea on hieno ja hyvä, että tällainen järjestely toimii.

Houtskärin ja Korppoon välinen lossi oli matkan toiseksi pisin lossiväli, mutta se kului rattoisasti lossin kahvilassa pullakaffella istuessa.

Korppoo ja Nauvo

Emme olleet suunnitelleet Korppoon osalle mitään pysähtymistä, mutta kävimme katsomassa Korppoon keskustan pikaisesti, joka osoittautuikin sunnuntaiaamuna varsin hiljaiseksi paikaksi. Suuntasimme siis kohti Nauvoa.

Päätimme käydä katsomassa jatulintarhaa, eli mystistä kivikehää. Jatulintarhojen  tarkkaa alkuperää ei tunneta kovin hyvin. Eräiden arvausten mukaan kyseessä saattaa olla haakserikkoutuneiden tekeleita tai sitten kalastajien luppoajallaan tekemiä kehiä, jotta kalaonni paranisi. Wikipedian mukaan naapurikylän ”törppöjä” on myös syytetty niiden rakentamisesta 🙂

Jatulintarha oli varsin vaikuttava etenkin, kun sen muoto ei ollut spiraali, vaan hieman mutkitteleva. Onneksi kyseinen rakennelma oli säästynyt ilkivallalta ja tuntui olevan hyvässä kunnossa ikäänsä nähden.

Nauvoon saavuttuamme kiertelimme hetken keskustan tuntumassa ja kävimme paikallisella kirpputorilla. Se osoittautuikin varsin isoksi, mutta hinnat herättivät hieman hämmennystä. Suurin osa tavarasta taisi olla suunnattu turisteille, sillä vanhan tavaran hinta ylitti usein uuden ja paremman tuotteen hinnan 🙂 Toki kirpparilla oli myös edullisempaakin tavaraa, kuten vinyylejä sekä kippoja ja keppuja.

Lounasta emme halunneet syödä rannan tuntumassa olevissa turistirysissä, joten päädyimme hieman syrjemmällä sijaitsevaan (turistiravintolaan) Martan majatalon ravintolaan, jota myös oli kehuttu netin eri palveluissa. Valitsimme tällä kertaan menulta saaristolaispyttärin sekä pulled-pork hampurilisen. Mainittakoon, että Martan majatalossa ei ole anniskeluoikeuksia, joten juomaksi päädyin ottamaan vettä.

Maittavan lounaan jälkeen jatkoimmekin Paraisten suuntaan. Matkalla poikkesimme myös Airistolla, mutta siellä vain käännyimme nopeasti, sillä se oli muuttunut jonkinasteiseksi lomakylärivitalo-ja-mökkihelvetiksi. Jeps, tosiaankin on käsittämätöntä miten hieno paikka on pilattu vieri viereen rakennetuilla rivitaloilla ja mökeillä. Ihmettelen vain, että kuka selväjärkinen edes haluaa majoittautua kyseiseen paikkaan. No, tämä on allekirjoittaneen mielipide ja makunsa kullakin.

Rengastie lomareissuna?

Päällimmäisenä saariston rengastieltä jäivät mieleen ystävälliset paikalliset saaristolaiset ja rento meininki. Kaikki morottavat toisiaan ja myös matkailijoita,  ja hommat rullaavat rennolla otteella eteenpäin. Uskon, että rengastien kiertäminen vastapäivään on hyvä vaihtoehto myös ruuhkien välttämiseksi. Tosin, meillä huonot kelit saattoivat vaikuttaa jonkin verran asiaan, mutta selkeästi monilla pyöräilijöillä ja muilla matkaajilla oli eri suunta kuin meillä.

Yöpymisvaihtoehdoista voin todellakin suositella Bergshagenia ja Hotelli Värdshusia ja edellä mainitut ruokailupaikatkin kannattaa tsekata. Itse skippaisin tulevaisuudessa Nauvon, sillä se on aikamoinen turistirysä ja etenkin jos haluaa nauttia vähän rauhallisemmasta meiningistä, kannattaa se jättää väliin. Myös itse rengastiellä ei ole kovinkaan paljon katselemista ja kapeita sekä mutkittelevia teitä ajaessa ei maisemia voi oikein katsoakaan. Suosittelen poikkeamaan  pääteiltä sivummalle, jos haluaa nähdä hienoja paikkoja. Rengastielle aikovien olisikin hyvä tutustua etukäteen kunkin saaren tarjontaan ja nähtävyyksiin, niin matkasta saa enemmän irti.

Jos tämäntyylinen kotimaan matkailu kiinnostaa, niin Funktiå suosittelee saariston rengastietä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on LinkedInPin on Pinterest