Olympus OMD EM-1 käyttökokemuksia

Ostin jokin aika sitten Olympus OMD EM-1:n ja nyt muutaman kuukauden käytön jälkeen ajattelin, että on aika kirjoittaa EM-1:n käyttökokemuksesta. Mainittakoon heti aluksi, että Olympus ei sponsoroi minua millään tavalla, vaikka mielelläni ottaisinkin testaukseen esimerkiksi OMD EM-10 -kameran ja Zuikon sekä Panasonicin linssejä, jos niitä minulle tarjotaan:) Tämä ei myöskään ole arvostelu, vaan kerron puhtaasti siitä, mitä mieltä olen kamerasta.

Perusfiilis kamerasta

Olympus OMD EM-1 tuntuu kädessä hyvältä. Se on tukevaa tekoa ja kaikki rungosta aina nappuloiden ja säätimien rakenteeseen tuntuu erittäin jämäkältä ja huokuu laadukkuutta. Minun käteni eivät ole suuret tai pienet, eikä ainakaan minulla ei ole ollut ongelmia kameran ”pienuuden” suhteen, mitä olen kuullut joidenkin kritisoivan.

Olympus OMD EM-1:n rakenne huokuu laadukkuutta.

Ostin ”kittipaketin”, jonka mukana tuli 12-40mm f/2.8 linssi ja siitäkään minulla ei ole mitään valittamista. Linssi tuntuu erittäin laadukkaalta kaikin puolin. EM-5:een verrattuna, koen EM-1:n rungon olevan parempi koska siinä on paksumpi grippi, joten saan kamerasta paremman otteen. EM-1:stä tulee ehkä järkkärimäisempi tuntuma juuri gripin takia, mutta kameran koko tietenkin kasvaa.

Ainoa negatiivinen asia, mitä tulee tuntumaan, on kameran mukana tullut Olympuksen kantohihna, joka on liian lyhyt minulle. Hihna toimii, jos kameraa pitää pelkästään kaulassa tai roikottaa olkapäällä, mutta jos haluan pitää kameraa ”kainalossa” tai selän puolella esimerkiksi pyöräillessäni, niin hihna on aivan liian lyhyt.

Toiminnallisuus

Kuten moni muukin nykyajan kameroista, niin myös EM-1 pitää sisällään aikamoisen läjän erilaisia toiminnallisuuksia. Kameraa pystyy myös räätälöimään oman maun mukaan, asettamalla tiettyjä toiminnallisuuksia eri nappuloiden taakse. Itse olen mm. laittanut ISO-arvon valinnan pikanäppäimen taakse.

Olen käynyt läpi ison osan kameran tarjoamista toiminnallisuuksista, mutta koen kuitenkin pärjääväni vain murto-osalla niistä. Kuvaan pääasiassa manuaali (M) asetuksella RAW-kuvia, joten käytännössä en käytä M ja A -kuvaustilojen lisäksi oikeastaan muita kuvaustiloja. Olen myös disabloinut kasvontunnistuksen ja automaattisen tarkennuksen kuvattavan kohteen silmiin. Koen usein, että liiallinen automatiikka tietyissä tilanteissa on oikeastaan vain tiellä, sen sijaan, että niistä saisi hyötyä irti. En myöskään käytä koskaan ART-kuvatilaa, koska vastaavat efektit voi tehdä myös jälkikäsittelyssä eri ohjelmistoilla. Kun kuvaan RAW-kuvia, voin tehdä alkuperäisestä kuvasta jälkikäsittelyssä melkein mitä vain.

Valkotasapainon valinnassa Olympus tarjoaa mielenkiintoisen vaihtoehdon. Voin yhtä kameran painiketta käyttämällä ottaa kuvan esim. harmaakortista tai valkoisesta paperista, jolloin valkotasapaino voidaan tallettaa käyttäjän määrittelemän WB-vaihtoehdon taakse. Tämän jälkeen talletettu valkotasapaino voidaan ottaa käyttöön, kuten mikä tahansa muu valkotasapainovaihtoehto ja värit ovat kohdallaan kyseisessä valaistuksessa.

Vaikka en käytäkään kuin murto-osaa kaikesta toiminnallisuudesta, niin on hyvä, että käyttäjille annetaan vaihtoehtoja. Se mikä ei sovi minulle, saattaa kuitenkin sopia jollekin toiselle ja päinvastoin.

Autofokus

Olympus OMD EM-1:n yksi eniten mainostettu ominaisuus on autofokus. Kuten mainospuheissa ja useissa blogeissa kerrotaan, niin EM-1:n autofokus on nopea, siis OIKEASTI nopea! Viikonloppuna tuli testattua ystäväni Fuji X-pro1:ta ja vaikka X-pro1 on hyvä kamera, niin autofokuksessa oli kyllä eroa kuin yöllä ja päivällä verrattuna EM-1:een. EM-1:ssä autofokus on vain nopea ja siitä ei pääse mihinkään.

Haloo Helsinki

Haloo Helsingin keikalla nopeasta autofokuksesta oli hyötyä. Kuva on otettu 45mm f/1.8-lissillä ISO1600 -arvolla.

Autofokuksesta oli erityisesti hyötä esimerkiksi Haloo Helsingin keikalla, jossa bändiläiset tietenkin liikkuvat lavalla koko ajan ja fokusoinnin vain on toimittava hyvin nopeasti jatkuvasti muuttuvassa valaistuksessa.

ISO, kohina ja Adobe Lightroom

Olen enimmillään käyttänyt ISO3200-arvoa Olympuksella kuvatessani, mutta kohinan määrä on yllättävän iso jo paljon pienemmilläkin arvoilla. Kuvaan siis yleensä RAW-kuvia, joista kohinaa löytyy reippaasti, ainakin Lightroomissa kuvien importoinnin jälkeen. Aperturessa kohinaa ei mielestäni näyttäisi olevan aivan niin paljon. Kun kyseessä ei ole täyskenno, niin se vaikuttaa jonkin verran kohinan määrään, mutta jotenkin vain yllätyin kohinan määrästä jo pienemmillä ISO arvoilla.

Käytännössä, käyn usein jokaisen kuvan läpi ja yritän vähentää kohinan määrää Lightroomissa, jos olen kuvannut yli ISO 1000-arvoilla. Periaattessa lopputulos on yleensä OK, mutta kohinan määrä on oikeastaan se kaikista ärsyttävin piirre EM-1:ssä.

Elektroninen etsin (EVF) ja takanäyttö

Olympus OMD EM-1:ssä on elektroninen etsin, koska optisen etsimen edellyttämää peilimekanismiä ei kamerasta löydy. Täytyy kyllä sanoa, että en ole kaivannut optista etsintä EM-1:n jälkeen ollenkaan. Elektroninen etsin on tarkka, se tarjoaa 2.36 miljoonaa pistettä, joten se on tuntunut aivan riittävän tarkalta ainakin minun käyttööni. Etsimen hyvä puoli on myös se, että oletuksena se näyttää eri asetusten vaikutuksen reaaliaikaisesti etsimessä tai takanäytössä. Eli kun suljinaikaa, ISO-arvoa tai aukkoa säätää, niin sen vaikutuksen näkee heti, ennen kuvan ottamista. Tämän ns. ”Live Boost View” -tilan saa kyllä poistettua käytöstä, mikä onkin välttämätöntä silloin, kun kuvaan salamalla manuaalitilassa.

EVF:n tyyliä voi myös vaihtaa muutaman vaihtoehdon välillä, jos oletustyyli ei miellytä. EVF:n yksi etu on myös manuaalisessa fokusoinnissa, EVF zoomaa erittäin lähelle valittua fokuspistettä, jolloin tarkennus on helpompaa. Tosin, tämä ei mielestäni toimi kuin siinä tilanteessa, jossa kuvauskohde on pysyy paikoillaan ja kamera on vielä tripodissa kiinni. Näkisin siitä olevan eniten hyötyä macrokuvauksessa.

Kameran takaa löytyvä näyttö on myös mielestäni loistava. Näytön voi taittaa sekä ylös, että alas ja mekanismi tuntuu erittäin jämäkältä. Olen muutamaan otteeseen käyttänyt takanäyttöä tilanteissa, joissa kuva pitää ottaa joko erittäin alhaalta tai ylhäältä siten, että EVF:n kautta kuvaaminen on käytännössä mahdotonta.

EVF ja takanäyttö on oletuksena konfiguroitu niin, että kun silmä lähestyy EVF:ia, niin takanäyttö menee pois päältä ja kun taas silmä loittonee EVF:sta, niin takanäyttö menee päälle. Mielestäni tämä on hyvä ominaisuus, koska tällöin näytöstä ei heijastu ärsyttävää valoa silmään kuvatessa. EM-1:ssä moni asia on muokattavissa, kuten myös tämäkin toiminnallisuus. Takanäytön voi myös määritellä siten, että se ei näytä etsinkuvaa ollenkaan, vaan ainoastaan kuvausasetuksia.

Takanäyttö toimii myös kosketusnäyttönä. En ole kuitenkaan käyttänyt sitä ominaisuutta pahemmin hyväksi, koska kuvaan mieluiten käyttämällä EVF:ia. Joissain tilanteissa kuitenkin fokusointi ja kuva ottaminen näyttöä täppäämällä on näppärää, etenkin silloin kun ei halua herättää huomiota.

Ystäväni Lauri Paasio testasi EM-1:stä pikaisesti ja hän teki myös varsin hyvä huomion EVF:n viiveestä. EVF pimenee hetkeksi kuvan ottamisen jälkeen, mikä vaikuttaa siihen, että kameraa ei välttämättä ole kaikista paras vaihtoehto ”nopeutta” vaativaan kuvaamiseen, eli urheilu tai action-kuvaukseen. Tämä on kieltämättä ominaisuus, mikä ei välttämättä miellytä kaikkia. Etenkään niitä, jotka ovat tottuneet kuvamaan peilijärkkäreillä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että EM-1:stä ei voi käyttää tämän tyyppiseen kuvaamiseen. Itse en koe pientä viivettä etsimessä ainakaan minua haittaavana ominaisuutena.

WiFi ja Olympus Image Share

EM-1:stä löytyy sisäänrakennettu WiFi. Em-1:n kanssa voi muodostaa ad-hoc verkon Android- tai iOS-älypuhelimen kanssa, jolloin älypuhelinta voi käyttää esimerkiksi kaukolaukaisimena tai kuvia voi jakaa suoraan puhelimesta sosiaaliseen verkostoon. Ad-hoc-verkon muodostaminen on helppoa, lataa Olympuksen Image Share -sovellus joko Google Play:stä tai Applen AppStore:sta, aktivoi WiFi, jolloin kameran takanäytössä näytetään QR-koodi, lue se älypuhelimeen asennetun softan kanssa ja muodosta yhteys. Helppoa!

Ongelmana vain oli se, että en saanut kertaakaan verkkoa pysymään pystyssä 10 sekuntia kauempaa, kun testasin softaa HTC One:n kanssa. iPadillä se tuntui pelittävän. Toinen ongelma on se, että RAW-kuvia softa ei osaa käsitellä ts. jos haluat käyttää kuvia Olympuksen Image Share -sovelluksen kanssa, kuvaa JPEG-kuvia.

Image Share ja WiFI-tuki on siis ihan kiva, silloin kun se toimii, mutta pidän sitä itse ehkä enemmän demofeaturena, jolla tuotetta on helpompi mainostaa tai myydä. Oikeastaan kaipaisin WiFi-tethering tai tethering-tukea ylipäätänsä, eli kameran otettua kuvan, se siirtyisi suoraan läppärille.

 Linsseistä

Olyn M4/3 kameroihin löytyy paljon linssejä. Yhteensopivuus on tietenkin järkevää, koska tällöin vanhojen Olympuksen kameroiden omistajien ei tarvitse ostella uusia linssejä. EM-1:een sopii myös muiden valmistajien linssejä, mutta valitettavasti en ole päässyt kokeilemaan niitä. Kameran mukana tuli 12-40mm f/2.8 Pro ja ostin myös 45mm f/1.8 linssin kaverilta pois pyörimästä nurkista. 12-40mm pro-linssi on mielestäni ollut aivan loistava.

 

Olen ollut 12-40mm:een siis erittäin tyytyväinen, eli kuvan laatu on hyvää ja fokus toimii siinä itseasiassa nopeammin kuin 45mm:ssä linssissä. 12-40mm linssiä käyttäen on helppo siirtyä manuaalifokustilaan ainoastaa liuttamalla fokusrengasta kameran runkoa kohden.

12-40mm f/2.8:n ja 45mm f/1.8 linssien ero on tietenkin laatu. 12-40mm on Olyn PRO-linjaston linssi kun taas 45mm on ”halppis linssi”. Todennäköisesti tulen hankkimaan vielä muutaman prime-linssin esimerkiksi jonkin seuraavista:  60mm f2.8 Macro, 25mm f/1.8, 17mm f/1.8 tai 12mm f/1.2. Voin tietenkin ottaa kyseisiä linssejä testaukseen, jos vaikka saisin sellaisia Olympukselta lainaksi:)

Päivitys: Kuten sanoin, niin 12-40mm f/2.8 PRO -linssi on loistava. Linkataan siis tänne vielä hyvä arvostelu linssistä, eli jos kiinnostaa tarkempi analyysi, niin kannattaa katsoa seuraava video:

Akun kesto

Kameran mukana tulee yksi akku, joten tilasinkin heti toisen akun Subtel.fi-sivustolta. Sanottakoon, että Rajalan 69€ hinta kyseiselle akulle on kyllä niin suolainen, että en tosiaankaan maksa sitä. PÄIVITYS: Jutun kirjoittamisen jälkeen huomasin, että akkua saa myös suoraan Olympuksen verkkokaupasta vain 59€ hintaan, joten se on hyvä vaihtoehto sikakalliille Rajalalle. Sen sijaan subtel.fi verkkokaupan kautta tarvikeakun sai hintaan 19.95 + 2.50€ postikulut. Itse en ole huomannut akun kestossa paljoakaan eroa oli kyse tarvikeakusta tai alkuperäisestä. Alkuperäinen akku on 1220 mAh ja tarvikeakku on 1050mAh, joten ne eivät ole aivan toisiaan vastaavia. En muista tarkkaa määrää, paljonko kuvia saa otettua yhdella latauksessa, mutta uskoisin määrän pyörivän molemmilla akuilla n. 300 kuvan paikkeilla.

Akun kesto on kohtalainen, mutta otan harvoin yli 300 kuvaa kerralla. Ajattelin kuitenkin tilata varmuuden vuoksi vielä muutaman tarvikeakun lisää, koska koen niiden olevan ihan kohtalaisen hyviä ja varsinkin kun saan niitä 3 kpl alkuperäisen akun hinnalla.

Akun lataaminen kestää yllättävän pitkään, eli n. 3 tuntia.  Pidemmälle kuvauskeikalle lähtiessä kannattaa olla vara-akkuja mukana reippaasti.

Tuomio

Kuten alussa sanoin, tämä ei ollut kameran arvostelu. Netti on niitä pullollaan, joten ei ole mitään järkeä lähteä tekemään yhtä arvostelua lisää. En myöskään käynyt läpi kaikkia mahdollisia asioita, vaan ainoastaa ne mielestäni mainitsemisen arvoiset seikat, joilla on minulle merkitystä. Jutusta jäi myös käymättä läpi monta seikkaa, jotka helpottavat kuvaamista loistava kuvanvakaaja, mutta kuten sanoin, kannattaa lukaista muutama monista arvosteluista. Seuraavassa siis minun henkilökohtainen yhteenveto Olympus OMD EM-1:stä.

Olympus OMD EM-1 on hyvä kamera. Sitä en lähde kieltämään. Verrattuna peilijärkkäreihin sen ehdoton etu on pieni koko, hyvä ja ISO elektroninen etsin vaikka kyseessä onkin croppikenno. Itse en aina ota edes erillistä laukkua EM-1:stä varten mukaan, kun lähden liikkeelle kameran kanssa. Se on helppo mahduttaa vaikka läppärilaukkuun muiden tavaroiden joukkoon. Toisaalta, jo pieneenkin kameralaukkuun mahtuu helposti 3-5 linssiäkin kameran lisäksi.

Olympus OMD EM-1 mahtuu pieneen laukkuun. Kuvassa kamerassa on kiinni 45mm linssi, joka vastaan polttoväliltään 90mm linssiä.

Olympus OMD EM-1 mahtuu pieneen laukkuun. Kuvassa kamerassa on kiinni 45mm linssi, joka vastaa polttoväliltään 90mm linssiä.

Kameran muokattavuus omien kuvaustottumusten mukaan on myös iso plussa EM-1:lle. Edellä mainittu erittäin nopea autofokus on myös yksi merkittävä ominaisuus, mikä erottaa EM-1:n kanssakilpailijoistaan.

Eniten itseäni ärsyttävä ominaisuus on kohinan määrä, etenkin kuvatessani raw-kuvina ja hieman isommilla ISO arvoilla. Raw- ja JPEG-kuvissa on selkeä ero ja riippuen hieman softasta, johon kuvat importoi, on kohinan määrässä eroja. Ajattelin kirjoittaa vielä toisen jutun EM-1:n kuvien kohinan käsittelystä. Kohinaa lukuunottamatta en oikeastaan ole löytänyt muuta ärsyttävää piirrettä kamerasta. Toki otan hyviä vinkkejä vastaan EM-1:stä ja kohinan käsittelystä.

Mielestäni Olympus OMD EM-1 toimii erittäin hyvin street-tyyppiseen kuvaukseen. Se ei herätä huomiota ja myös croppikenno vaikuttaa siihen, että esim. 45mm putki vastaa 90mm polttoväliä, joten se helpottaa kuvaamista, kun mukana ei tarvitse kantaa kilokaupalla ”lasia”. En usko, että EM-1 korvaa peilijärkkäriä silloin kun kyseessä on täyskennokamera, mutta uskon EM-sarjan kameroiden, EM-1, EM-5 ja EM-10, olevan monille nykyisille peilijärkkärin omistajille hyvä vaihtoehto, etenkin kun linssivaihtoehtoja on reilusti tarjolla. En myöskään näe sitä studiokamerana. Vaikka kuvanlaadussa se pärjääkin monille kameroille, mutta tethering-ominaisuuden puuttuminen on ainakin minun mielestäni iso puute studiokuvaamisessa.

Olympus EM-1 on myös aika kallis kamera. Samalla hinnalla saa myös Canon 6D -täyskennokameran, joten siihen nähden hinta on aika kova. Toki EM-1 on iskunkestävä, vedenpitävä ja kestää -10 asteen pakkasta ja kooltaan pieni. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja mielipiteet ja mielestäni EM-1 on monessa mielessä hyvä vaihtoehto, vaikka se onkin tavallaan kompromissi monessa asiassa.

Pidän siis kamerasta ja voin suositella sitä hyvin mielin monelle. Aina silloin tällöin on kuitenkin hieman ikävä täyskennoa… Mutta pidän kuitenkin EM-1:stä todella paljon. Mitä enemmän käytän sitä, sitä vähemmän kaipaan peilijärkkäriä tai täyskennoa.

 

 

 

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on LinkedInPin on Pinterest