Olympus OMD EM-1

Muutama vuosi sitten, harrastin valokuvausta todella aktiivisesti ja kameratavaraa alkoi kertyä siihen malliin, että päätin ottaa askeleen taaksepäin ja hieman rauhoittua kuvaamisen suhteen. Minulla oli tuolloin käytössä Canon EOS 5D, kasa linssejä, radio-triggeri, useampia salamoita, ständejä, backdroppeja ja ständi taustakankaille tietenkin. Tuolloin otin vaihtelevia kuvia mm. musa/bändi-promokuvia, kuvia tuttujen autoista, omista ja sukulaisten lapsista ja vähän kaikenlaista kuvaa maan ja taivaan väliltä. Alla yksi esimerkkikuva, jossa käytössä oli jonkinmoinen studiosetuppi.

Kuvassa muusikko Aarne Schmitt, kamera Canon EOS 5D

Jokin aika sitten päätin ostaa uuden kameran, koska luovuttuani edellämainitusta kamerasta ja käytettyäni muutaman vuoden Olympuksen EP-1:stä, josta ei löydy järjestelmäkameran kaikkia mukavuuksia, aloin kaivata taas hieman parempaa kameraa.

Tutkittuani nykyistä tarjontaa, monia arvosteluja ja blogipostauksia, päädyin ostamaan Olympus OMD EM-1:n ja linssiksi Zuiko 12-40mm, 1:2.8 PRO. Ostin EM-1:n, koska se on kooltaan perinteistiä DSLR-kameroita pienempi, mutta kuitenkin ominaisuuksiltaa vastaava tai jopa parempi kuin monet perinteiset järjestelmäkamerat.

EM-1:n on kooltaan pienempi, koska siinä ei ole peiliä eikä siinä ei myöskään ole optista etsintä vaan elektroninen etsin (EVF). Etsin on todella ison oloinen ja kokoinen ja, jos sitä ei halua käyttää, niin vastaavasti voi käyttää kameran näyttöä live-näkymällä etsimenä. EM-1:een löytyy paljon erilaisia linssejä, joista mukana tullut pro-kittilinssi on kyllä tähän astisen kokemuksen perusteella erittäin hyvä yleislinssi.

En ajatellut kuitenkaan kirjoittaa kamera-arvostelua, koska niitä löytyy EM-1:stä pilvin pimein. Kannattaa tutustua vaikka sulantoblogin juttuun EM-1:n ensituntumasta tai arvosteluun Zuikon 12-40mm 1:2.8-linssistä. Arvostelun sijaan ajattelin kertoa ajatuksistani, liittyen kameran designiin ja muihin yksityiskohtiin. Toki puhun myös kameralla kuvaamisesta, mutta en ehkä niin ammattimaisella otteella.

Tuntuma

Olympus OMD EM-1 näyttää ja tuntuu hyvältä. Sen rakenne on jämäkkä ja siinä on tietynlaista retron tuntua. Yeps, pidän retrosta:) Runko ja 12-40mm linssi ovat molemmat vesitiiviitä ja kameran luvataan kestävän pakkasta -10 asteeseen, joka Suomen olosuhteissa on mukava lisä. Kaikki nupit ja säätörenkaat ovat erittäin jämäköitä ja niiden sijoittelua onkin paraneltu edeltäjäänsä EM-5:een verrattuna. Rakenne huokuu ammattikäyttöön suunniteltua laadukkuutta.

EM-1 on selkeästi pienempi kuin Canon EOS 5D. Sitä onkin helppo kantaa mukana, koska se ei todellakaan tunnu raskaalta. 5D oli kooltaan sen verran iso, että se ei kulkenut kovinkaan näppärästi mukana. EM-1:n kanssa en edes aina ota laukkua mukaan, joten sekin kertoo jo jotain kameran käytettävyydestä. Olympus EP-1:een verrattuna se on hieman kookkaampi, mutta ei merkittävästi (kuva alla).

Kuten jo mainitsin, niin pidän kameran retrosta lookista. Pidin myös EP-1:n lookista ja jotenkin olen jämähtänyt tuollaisen metallin ja nahan/muovin yhdistelmään joka ilmeni myös jutussa Mitä design on? Kyseisten materiaalien käyttö kertoo mielestäni tuotteen kestävyydestä ja laadukkuudesta. Tosin tämä saattaa olla vain mieleeni fiksautunut mielikuva laadukkuudesta, mutta tähän asti se on pitänyt varsin hyvin paikkansa.

Yleensä mekaniikan tuntuma kertoo myös laadukkuudesta. Jos esimerkiksi fokus-rengas klappaa tai ei pysy paikoillaan on se merkki huonosta laadusta. Zuikon linssissä ei ole jälkeäkään huonosta laadusta vaan se tuntuu olevan ensiluokkainen linssi. Myös kameran näyttöä on mahdollista kääntää melkein 90 astetta, jolloin kuvaaminen helpottuu tilanteissa, joissa on mahdotonta katsoa etsimestä. Näyttö kääntyy siis ylös tai alas melkein 90 astetta. Näytön mekaniikka tuntuu myös jämäkältä, jopa melkein mahdottomalta rikkoa. Btw, yksi kiva ominaisuus on se, että voit ottaa kuvan täppäämällä näyttöä:)

EM-1 tuntuu ja näyttää todella laadukkaalta, mutta toki sen pitääkin olla hintaansa nähden.

 Kuvaaminen

Kuvaaminen EM-1:llä on helppoa. Kuvista vain tuntuu tulevan hyviä ja kunhan vain pääsee sinuiksi Olympuksen asetusten ja knobien kanssa. Käytännössä kameran pystyy muokkaamaan helposti myös omien mieltymysten mukaan. Tätä juttua kirjoittaessa olin asettanut ainoastaan ISO-arvon säädön oman napin taakse, jotta pääsisin siihen nopeasti käsiksi kiinni yhdellä napin painalluksella.

Paketin mukana tulee myös salama, mutta käytännössä en ole vielä käyttänyt sitä kertaakaan. Tähän aikaan vuodesta Suomessa on suht’ pimeää, joten olen pitänyt ISO-arvoa kohtalaisen korkealla. Seuraava kuva on otettu ISO-arvolla 3200.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvan laatu on mielestäni loistavaa ja ilman salamaakin pärjää hyvin. Toki, hyvä optiikka vaikuttaa asiaan eniten. Zuikon linssi on todella nopea fokusoimaan ja helpottaa elämää huomattavasti, etenkin lapsia tai muita liikkuvia kohteita kuvatessa. EM-1:n 5-akselinen kuvanvakain edesauttaa myös parempien kuvien ottamista.

Olympus OMD EM-1:ssä on myös mukana paljon toiminnallisuutta, jota tulee käytettyä enemmän tai vähemmän… tilanteesta riippuen. Itse kuvaan pääasiassa A(perture)-moodia käyttäen, jolloin kuvaamisen aikana säädän aika paljon aukkoa, valotuksen korjausta ja valkotasapainoa.  EM-1 tarjoaa kuitenkin perus-kuvaustilojen (M, S, A, P) lisäksi  myös scene-, efekti-, yhdistelmävaihtoehdot.

Scene pitää sisällään esiasetetut säädöt kuten: maisema, muotokuva, urheilu, yö, low- ja high-key sekä monta muuta vaihtoehtoa. EM-5:n :n ja muiden aikaisempien mallien tapaan (EP-x), mukana on myös ART-moodi, josta voi valita erilaisia taidekuvavaihtoehtoja neulansilmäkameran, softfokuksen, B&W grainy filmin ja monen muun vaihtoehdon välillä. Itse en ole käyttänyt ART-valikkoa paljoakaan, koska vastaavat efektit on mahdollista tehdä myös jälkikäsittelyn yhteydessä. Alla oleva esimerkkikuva otettuna neulansilmäkamera ART-efektillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Yhdistelmäkuva on kuvaustila, jossa voi koota kollaasityyppisen kuvan. Käytännössä koen sen olevan aivan turha. Jos haluan tehdä kuvakollaasin, niin voin yhtä hyvin tehdä sen myös jälkikäsittelun yhteydessä. Unohtuikin mainita, että onhan EM-1:ssä toki Auto-moodikin, mutta sitä en oikeastaan käytä koskaan.

Puutteet ja Bugit

Muutaman viikon käyttökokemuksen perusteella, en ole vielä löytänyt puutteita tai isompia ongelmia EM-1:stä muutamaa lukuunottamatta. Yksi selkeä bugi on kameran värisäädön, Color Creatorin käyttö, jolla saa kivasti muutettua väriasetuksia kuten saturaatiota, mutta tämän jälkeen valkotasapaino on lukittu ja sitä ei pysty muuttamaan säätörenkaasta ennen kuin muuttaa Color Creator asetuksen vaikkapa Natural-asetukseksi kuvatilan asetusten kautta.

Toinen ongelma oli MF (Manual Focus) tilan lukittuinen, jonka kohtasin heti kun otin kameran paketista ja laitoin linssin kiinni. Eli vaikka yritin mitä, niin en saanut MF-asetusta muutettu AF-asetukseksi. Pienen googlaamisen jälkeen selvisi, että Zuikon 12-40mm linssin fokus-renkaalla saa MF-moodin päälle, kun rengasta liu’uttaa linssin pituussuunnan mukaan. Jostain syystä fokus-rengas oli tehtaalta lähtiessä laitettu MF-moodiin.

EM-1:ssä on sisäänrakennettu WiFi, jonka ajatuksena on nopea sharetus kameran ja iOS- tai Android-laitteen välillä. Latasin Olympuksen softan HTC One -luuriin, loin ad-hoc-verkon QR-koodin avulla, mutta jostain syystä verkko ei vain pysy pystyssä. Ainakin minulle kyseinen feature ei vain tunnu kovinkaan toimivalta.

Rajalan toiminta

Ostin EM-1:n Rajalasta, koska sieltä sen sattui saamaan tarjouksesta hintaan 1999€. Tätä kirjoittaessä hinta oli taas noussut 2199€ ja he mainostavat oikean hinnan olevan 2 498€. En ole kovinkaan suuri Rajala-fani, koska tavara tuntuu olevan pääasiassa hieman ylihinnoiteltua ja palvelua sieltä ei oikeastaan saa.

No, joka tapauksessa ostaessani mistä tahansa toisesta liikkeestä minkä tahansa tuotteen 2000€ hintaan, niin oletan saavani myös jotain (pientä) kaupanpäällisiksi kuten muistikortin tai filtterin linssinsuojukseksi, mutta kysyessäni asiaa Rajalasta,  he totesivat hinnan olevan niin tiukka, etteivät voi antaa mitään kaupanpäällistä. Pa#%!at, sanon minä! Kukaan yrittäjä ei myy tuotteita alihintaan ja Rajalalla on kyllä katteet kohdallaan. Tästä johtuen olenkin päättänyt olla ostamatta Rajalasta enää yhtään mitään. Mainittakoon vielä, että olen ostanut sieltä useamman kameran sekä muutamia linssejä, mutta en tule tekemään tätä samaa virhettä toistamiseen.

Heippa Rajala! (Toki asian voi vielä korjata tarjoamalla kaupanpäällistä jälkikäteenkin:))

Olympus OMD EM-1

Unohdetaan Rajala ja mietitään taas kameraa. EM-1 on ollut minulla nyt muutaman viikon ja olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. En ole pro-kuvaaja ja kuvaamisessa on vielä paljon opittavaa, mutta tällaisella kameralla olo on kuin pro-kuvaajalla ja motivaatio kasvaa halutessani tulla paremmaksi kuvaajaksi. Esimerkkejä EM-1:llä otetuista kuvista voit löytää seuraavista Flickr-kuvista.

Olen siis uuteen kameraani erittäin tyytyväinen ja tulenkin vielä kirjoittamaan siitä tänne blogiin, kunhan vain saan EM-1:stä lisää kokemusta.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on LinkedInPin on Pinterest